Talvisodan päättymisen muistopäivä 13.3.2017

Talvisodan päättymisen muistopäivä 13.3.2017
Juhla seurakuntatalossa hartaustilaisuuden jälkeen
Vihdin kunnan tervehdys Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Varpu-Leena Malmgren

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät juhlavieraat

Minulla on ilo Vihdin kunnan puolesta tuoda tervehdys Vihdin kunnan ja Vihdin seurakunnan järjestämään juhlaan. Jo tässä vaiheessa haluan kiittää Vihdin seurakuntaa ja veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjä yhteisen juhlapäivän järjestelyistä. Toivon tämän hienon perinteen jatkuvan myös tulevina vuosina viestinä uusille sukupolville.

Neuvostoliitto aloitti talvisodan ilman sodanjulistusta 30.11.1939.
105 kunnian päivää kestänyt sota päättyi 13.3.1940. Suomi kävi sisukkaan taistelun itsenäisyyden puolesta voi sanoa melkein paljain käsin, vailla minkäänlaista apua miltään suunnalta. Vastassa oli monikymmenkertainen vihollinen, joka oli päättänyt valloittaa tämän maan. Vuosisadan kylmimpänä talvena syntyi ”talvisodan ihme”. Pienen Suomen urhoollinen taistelu ja menestys suurta ylivoimaa vastaan oli yli-inhimillinen suoritus.
Suomi säilytti itsenäisyytensä, vaikka tappiot olivatkin suuret.
Suurien maa-alueiden menetysten lisäksi suomalaisten miestappiot olivat talvisodassa valtavat, joidenkin laskelmien mukaan jopa yli 26 000 ja siviileitäkin tuhat. Muutama päivä sitten tv-haastattelussa iäkäs veteraani suri sitä, kuinka sodassa kaatuneilta nuorilta jäi elämä elämättä.

Muutamia nostoja sodan vaikutuksista.
Talvisodan päättyessä vainajien evakuointia ei pidetty mahdollisena. Riihimäen kirkkoherra Lauri Palva toimi sotien aikana kaatuneiden evakuointikeskuksen päällikkönä Kannaksella ja Itä-Karjalassa. Talvisodassa hän alkoikin omin päin vastoin määräyksiä järjestellä vainajia kotiseudulle. Voi vain kuvitella, kuinka tärkeä asia oli kaatuneiden omaisille ja sotaa jatkaville sotilaille.
Sankarimuistomerkki ja tänään paljastettu lisäpaasi muistuttavat meitä vihtiläisistä sankarivainajista, joiden joukossa oli myös enoni Pentti Manninen. Enoni matka päättyi miinaan taistelulähettinä Hangossa.
Sodan vaikutuksia on tutkittu mm. Marttaliiton aloitteesta. Tuo tutkimus osoittaa, kuinka naiset pitivät yllä elämänuskoa kansallisen hätätilan keskellä. Naisten oli huolehdittava kotirintamalla perheen lasten ja vanhusten arjesta. Pääelinkeino maa- ja metsätalous ei ollut lainkaan koneellistettu, mutta sisulla niistäkin töistä selviydyttiin.

Talvisodan syttyessä onnelliselta vaikuttanut ahkera elämä kaikissa karjalaisissa kylissä koki täydellisen mullistuksen. Tutut kotikonnut oli jätettävä luovutettuun Karjalaan, edessä oli pako sodan alta. Miehet olivat rintamalla, naiset joutuivat ottamaan nopeasti vastuun uudesta tilanteesta, valikoimaan mukaan otettavat tavarat ja hoitamaan käytännön järjestelyt.
Heinjoen Hevossaaresta lähti myös oma äitini äitinsä kanssa evakkomatkalle. Pitkän jalkaisin kuljettavan matkan hankaluudet konkretisoituivat itsellenikin vasta, kun kävin äitini synnyinseuduilla.

Tällä hetkellä Suomi ja koko maailma on oudossa tilanteessa. Sodat eri puolilla maailmaa ovat synnyttäneet ennalta arvaamattoman suuren turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten joukon, josta Suomi ja Vihtikin on saanut osuutensa. Vihdin seurakunta kantoi ison vastuun turvapaikanhakijoista perustaessaan Riuttarantaan vastaanottokeskuksen.
SPR perusti toisen vastaanottokeskuksen Hopeaniemeen. Lisäksi Vihdin kunta perusti yksin tulleiden alaikäisten vastaanottokeskuksen. Nyt keskukset on lopetettu ja ollaan uudessa tilanteessa.
Vihti on monien muiden Suomen kuntien tavoin päättänyt ottaa vastaan kiintiöpakolaisia, ja monet turvapaikansaaneet ovat valinneet omatoimisesti asuinkunnakseen Vihdin.

Meidän olisi hyvä ottaa oppia sotien vuoksi kotinsa menettäneiden suomalaisten asuttamisen positiivista kokemuksista. Totta kai suhtautumien oman maan kansalaisiin jo yhteisen kielenkin ansiosta on ollut nykytilannetta helpompaa.
Suomi kansainvälistyy joka tapauksessa haluamme sitä tai emme.
Suomalaiset nuoret hakeutuvat aikaisempaa enemmän opiskelemaan ja työhön ulkomaille. Tietenkin toivomme heidänkin saavan myönteistä kohtelua niin kuin Suomeen tulleet maahanmuuttajat toivovat meiltä.

Keskuudessamme olevien veteraanien joukko harvenee, mutta ” himmetä ei muistot koskaan saa”.
Onkin tärkeää siirtää veteraanien perintö nuorille. Vihdissä se tehdään kutsumalla nuoria yhteisiin tilaisuuksiin. Jossakin kunnassa veteraanit ja nuoret hiihtivät yhdessä.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, näillä ajatuksilla haluan kiittää ja kunnioittaa teitä kaikkia, jotka teitte mahdolliseksi Suomen säilymisen itsenäisenä valtiona.

Lämpimästi tervetuloa talvisodan päättymisen muistopäiväjuhlaan.

Vastaa