Huumekokeilujen tilalle välittämistä

maaliskuu 2002

Yli kymmenen vuotta sitten vierailin Tanskassa Kööpenhaminassa. Aamulla hotellista lähdettyäni ihmettelin portaikkoon yön aikana ilmestynyttä lääkeruiskua. Luultavasti sitä oli käytetty huumeruiskuna, olihan Tanskassa jo silloin huumeiden käyttö Suomeen verrattuna yleisempää ja sallitumpaa.

Nyt huumeruiskut ovat todellisuutta kotikunnassanikin lasten hiekkalaatikoissa. Lähes päivittäin uutisoidaan nuorten huumekuolemista. Nuoria tyttöjä löytyy kuolleena Helsingissä hampurilaispaikkojen ja tavaratalojen vessoista hiha käärittynä ylös ja ruisku kädessä. Valtakunnallinen sanomalehti kirjoitti äskettäin vuoden aikana neljän nuoren kuolemasta ekstaasi-huumeen ja masennuslääkkeen yhteisvaikutuksesta. Se lienee suomalainen ilmiö, sillä vastaavia kuolemia ei ole tiedossa muista maista..

Huumeiden käytöllä yritetään paeta kurjaa oloa. Huolestuttavinta on se, että kukaan ei pysty sanomaan kenestäkään, ei edes itsestään, johtaako ensimmäinen kokeilu riippuvuuteen
Ihmiset ympärillämme voivat huonosti. Tuntuu siltä, että kukaan ei välitä eikä rakasta.
Monilla paikkakunnilla on lähdetty etsimään vastalääkettä pahaan oloon. Huolehtimista ja kasvatusvastuuta otetaan ohi oman perheen. Näin toimii Laukaan mallin mukainen ”Yhdessä elämään”-projekti, joka on valittu Euroopan parhaaksi kasvatusmalliksi. Olen ollut levittämässä mallin käyttöön ottoa tekemällä yhdessä aiheesta valtuustoaloitteen .

Vihdissä on kokeiltu toimintatapaa, jossa koko kylä on vastuussa lasten kasvatuksesta. Jokaisella lapsella on useampi aikuinen, joka välittää ja huolehtii. Välittämistä ja vastuun ottamista lähimmäisistä toivoisin joka kylään ja kaupunkiin.

Vastaa