Kunnanvaltuutettu Vihti
Hiihtokauden alkua odotellessa olen käynyt muutaman kerran sauvakävelyllä lähimetsien poluilla.
Yllätyksekseni olen löytänyt vielä hyväkuntoisia ruokasieniä.
Tuttua on ollut suppilovahveroiden löytyminen lumen tuloon saakka. Näin myös hyvän ruokasienen keltavalmuskan ja pari esiintymää kuusilahokasta, joka on maukas kantosieni.
Suhtautumiseni liikuntaan ja urheiluun on selvästi muuttunut vuosien varrella. Kansakouluaikana talvisin hiihdin ja muina vuodenaikoina kävelin aamuin illoin runsaan kolmen kilometrin koulumatkan. Oppikouluun ja lukioon kuljin 20 kilometriä linja-autolla. Päivittäinen liikunta tuli kävelystä pysäkille ja sieltä kotiin. Päivästä tuli pitkä ja vapaa-aika kului läksyjen tekemiseen ja kotitöissä auttamiseen. Kouluikäisenä olin pienikokoinen ja heiveröinen, eikä liikunta ollut koskaan vahvimpia lajejani. Hiihtäminen oli toki mieleistä, samoin suunnistus. Luisteluun sain ensimmäiset kaunoluistimet vasta oppikoulussa. Sitä ennen olin harjoitellut luistelua kenkien pohjiin ruuvattavilla, serkuilta perityillä ”nurmeksilla”. Loma-aikana tein fyysistä työtä kotitilalla tai marjametsässä. Muuhun liikuntaan ei jäänyt aikaa eikä tarmoa. Kesäisin toki kävin uimassa.
Kuulun suuriin ikäluokkiin. Tilastojen mukaan meitä vuonna 1948 syntyneitä on eniten elossa kaikista ikäluokista. Edellisenä vuonna syntyneitä oli vähän enemmän, mutta heitä on elossa vähemmän. Huikea on kehitys lapsuuteni ajoista nykypäivään, jos sitä mitataan vaikkapa tekniikan saavutuksilla. Syntymäkotini oli pieni punamullalla maalattu mökki, joka oli rakennettu rintamamiestilalle. Mökissä ei ollut edes sähköä, muista mukavuuksista puhumattakaan.